Jussismia eli erilaista kyseenalaistamista erilaisiin asioihin

Koita ope jaksaa

Helsingin Sanomien uutiseen liittyen pohdin vähän laajemmassakin mittakaavassa opettajuutta ja siihen liittyviä paineita. 

Olen useammssa yhteydessä kuvannut opettajia altruistisiksi puurtajiksi, joiden altruismi on lisäksi pahasti siirtymässä kohti patologisuutta. Vaikka diagnosoijana myönnän heti tässä asiassa olevani keittiöpsykologin tasolla, työsuojelutehtäviä varten lukemani tutkimukset ja kirjallisuus kyllä osoittavat juuri tuota samaa.

Opettajat ovat monesti ylisuorittajia ja mikä pahinta ylisuorittajia omasta tahdostaan sekä ulkopuolisesta, jopa kollegiaalisesta paineesta.

Mediassa ja suuren yleisön puheissa ja jopa opettajien itsensä keskuudessa on moneen kertaan viitattu suorempaan tai epäsuorempaan joko ovenkahvapedagogiikkaan tai suorastaan lusmuiluun, kun ylitunnollinen kollega ihmettelee toisen tapaa tehdä työtä nopeammin ja tehokkammin. Jos opettaja A aina jää tekemään kaiken työn koulupäivän jälkeen omaan luokkaansa tai koululle opehuoneeseen ja opettaja B taas tekee oman valmistelutyönsä kotonaan, ei kummallakaan pitäisi olla mitään sanottavaa toisen työstä. Kumpikaan ei voi mitenkään määrittää omaa tapaansa sillä tavalla oikeaksi, jota myös toisen on noudatettava. Kumpikaan ei voi määrittää toisen tekemän työn määrää tai väittää tekevänsä enemmän, sillä työtä ei ole validisti mitattu. Vai onko, jos molempien opettajien luokassa oppilaat oppivat ja vaaditut kirjaukset on tehty?

Tuo on yksi niistä syistä, miksi tulen voimakkaasti vastustamaan työmäärän käyttöä palkanmaksun perusteena aina siihen asti, kunnes käytössä on selvät yhteismitalliset ja ennenkaikkea avoimet kriteerit työmäärälle, joissa yhteismitallisuus on määritelty valtakunnllisesti ei jokaisen kunnan tai kaupungin Terojen ja Pirkkojen työllistävyyden mukaan.

Se suurempi ammatillinen asia on kuitenkin valmistelun määrä oheistuotteineen. Eilen opettajien vuosityöaikaryhmän avauksen keskustelussa pohdittiin, että opettajan pitää tehdä oheismateriaalia oppilaille. Miksi? 

Kuka velvoittaa opettajan tekemään oheismateriaalia? 
- vain opettaja itse.

Kuka siitä maksaa?
- ei kukaan, mutta työnantaja voi jopa säästää omissa kuluissaan.

Näkyykö työnantajan säästöt materiaaleissa korotuksina opettajien palkoissa?
- ei varmasti näy.

Perusteluina lisämateriaalien tekemiseen yleensä käytetään sitä, että kouluissa oppilaat viihtyvät huonosti? Opettajan tehtävä on siis motivoida oppilaita oppimaan. Okei, mutta miksi me maksamme jokaisessa koulussa tuhansia euroja vuosittain kirjoista, joita on ollut tekemässä joukko ammattilaisia ja niiden tekemät kirjat eivät motivoi oppilaita oppimaan? Ei sitten ollut kaikkein onnistunein kirjasarja se.

Kun opettajat tekevät suunnattomasti materiaalia vuosittain omille oppilailleen, olisi vähintäänkin kohtuullista, että siitä maksettaisiin tai sitten sen materiaalin tekemistä kannattaa suuresti miettiä. Järjestön taholta on kyllä muistutettu Teoston ohjeista tavalla, joka saa jokaisen opettajan lähinnä haukkomaan henkeään ja pelkäämään youtube-videon näyttämistä ja odottamaan siihen liittyviä hirvittäviä sakkoja. Entä eteneminen opettajan tekemän materiaalin korvauksen suhteen - no siihen ei ole onnistuttu saamaan ratkaisua, mutta onpa Opettaja lehdessä seikkaillut Kopiokatti kertomassa mitä ei saa kopioida oppilaille. 

Opettajan tekemän materiaalin korvaamiseen ratkaisu ei ole myöskään missään työaikamuodossa. Vaikka tuntuu houkuttelevalta, että voitaisiin antaa yhtenä vuonna lisää työaikaa materiaalin valmistamiseen, niin miksi työnantaja antaisi sitä joka vuosi, kun kirjojakin on totuttu kierrättämään pahimmillaan jopa kymmenisen vuotta? Ei kyllä se olisi kertakeikka ja pahimmillaan vielä oikeudet materiaalista siirtyisivät työnantajalle, koska materiaalien suunnitteluun ja tekemiseen käytettiin työnantajan aikaa.

Opettajan tekemän materiaalin korvaamiseen on vain yksi mahdollisuus ja se on vuosittainen korvaus. Vaihtoehto työtaakalle on valmistella tunnit kirjan materiaaleille ja siirtää näin oma työtaakkansa kirjantekijöille. Ei opettajalla ole mitään ylimaalista velvollisuutta motivointiinkaan. Tämä kannattaa muistaa erityisesti murrosikäisten kanssa työskennellessään. 

Liian monet opettajat ostavat omasta pussistaan Biltemasta ja Ikeasta jotain kivaa materiaalia oppilaiden käyttöön oppitunneilla vain, koska opetuksenjärjestäjä ei ole järjestänyt riittävästi resursseja. Eiväthän hyvätavaton hoitajatkaan osta lääkkeitä apteekista hoidettavilleen. Silti opetusalalle katsotaan jopa jotenkin kuuluvan kivat pikku tarrat vihkoihin ja itsetehdyn materiaalin tuottaminen. Miksi?

Mitä jos opettajat oikeasti lähtisivät miettimään sen ikuisen altruismin - Minun on tarjottava kaikille lapsille juuri sitä huolehtimista ja opetusta ja parasta, mitä kukaan muu ei ole koskaan antanut - sijaan, minä annan lapset huomioiden parasta opetusta mitä osaan ehdottomasti omasta jaksamisestani huolehtien.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat