*

Jussismia eli erilaista kyseenalaistamista erilaisiin asioihin

Koulu. Missä olet - minne menet

 

Minne menee peruskoulu?

Metsään, mikäli on luottamista asiantuntijoihin ja mikäli kokemukseen on uskominen, niin ojassa ollaan jo.

Helsingin yliopiston kouluhistorian tutkija haikailee tarkemman ulkopuolisen ohjauksen ja seurannan perään. Ajatus on erittäin kiehtova, palataan tarkkaan suunnitteluun ja luonnollisesti suunnitelmista poikkeamisesta rankaisemiseen. Niinhän tehtiin ennen, pakko sen on toimia nykyisinkin.

Peruskoulun problematiikan ratkaiseminen ei lähde liikkeelle kontrollin lisäämisestä, vaan ulkopuolisen muuttamishalukkuuden rajoittamisesta ja kehitysvastuun antamisesta opettajille. 

Peruskoulua kehitetään nyt projekteilla, joita ajetaan  kouluihin jatkuvien turhien opetussuunnitelmauudistusten lisäksi. Koulut voivat hakea määrärahoja milloin mihinkin projektiin, mutta liian usein niiden rahoitus kuitenkin päättyy 31.12. vaikka lukuvuosi päättyy 31.7. Eivätkö rahojen jakajat todellakaan ymmärrä koulujen toiminnasta sen vertaa, että ymmärtäisivät lukuvuoden ja budjettivuoden eron? Jos projektien perustajilla on omituinen haave saada projektin tavoite juurtumaan kouluihin, ei haave voisi olla kauempana todellisuudesta. Koko projektia ei olisi tehty ilman ulkopuolista lisärahoitusta, joten pitäisi ymmärtää ettei sitä jatketa ilman vastaavaa lisäresurssia.

Yksi opetuksenjärjestäjän tärkeimmistä tehtävistä on taata opetuksen ennustettavuus niin perinteisessä opetustyössä kuin kehittämisessäkin. Nyt valtio epäonnistuu molemmissa täydellisesti. OPS on määritelty jatkuvasti muuttuvaksi asiakirjaksi ja kyllä se muuttuukin, kun 4-6 vuoden välein kaikki pistetään uusiksi. Samassa yhteydessä myös yleensä muutetaan painotuksia eri oppiaineiden kanssa, joten ennustettavuudesta on turha puhua. Tässä opsissa tehdään tätä ja sitten seuraavaan arvotaan nämä. OPS:n jatkuvat muutokset vaikuttavat myös oppikirjoihin. Tämä nostaa kustannuksia niin kunnille, kuin opiskelijoillep lukiossa ja ammattioppilaitoksissa. Enustettavuus puuttuu aivan täysin, kun jokainen poliitikko haluaa merkkinsä opetukseen. Onhan ”Suomen koululaitos maailman paras, koska minäkin laitoin näppini siihen”

Opetustyön järjestämisessä valtion antamat ohjeet ovat, niin niitähän ei ole. Kuitenkin ihmetellään miksi opetus eriytyy. Tehtyjen tutkimusten perusteella kuntien ero voi tuntikehyksen tunneissa olla 9 kouluvuoden aikana jopa liki lukuvuoden tuntien määrän. Ei pitäisi tulla yllätyksenä mistä erot oppimisessa johtuvat. Tosin tämän ymmärtämiseen ylemmässä virkamieshallinnossa tarvittaneen toimikunta tai komitea, joka parin OPS-uudistuksen verran istuttuaan toteaa jotain perinteistä  valtiojargonia.

Juuri tänään Iltalehden artikkelissa kerrottiin peruskoulun romahtaneen ja asiantuntijat kertoivat miksi. Harmi, että asiantuntijat olivat koulun ulkopuolelta, sillä opettajilta saisi tarkemman ja oikeellisemnan tiedon. Artikkelissa kuitenkin mainitaan kirjaaminen, josta on tullut nykyisin varsinainen aikasyöppö. Vaikka lähes kaikki kirjaaminen tehdään opetustuntien ulkopuolella sen rasittavuus on suuri useammastakin syystä.

On turhauttavaa kirjoittaa monisanaisia suunitelmia, kun tietää, että resursseja niiden toteuttamiseen ei ole.

On turhauttavaa kirjoittaa monisanaisia suunnitelmia, vain oman oikeusturvan takia, jotta suunnitelma on tehty ja lain kirjain toteutuu, vaikka resursseja suunnitelmiin ei edelleenkään ole

Suunnitelmia ja raportointeja tehdään vain raportoinnin takia, moniammatilliset työryhmät, joiden tarkoituksena oli välittää tietoa ja pitää parempaa huolta oppilaista ei sekään toimi, koska resursseja ei ole. Inkluusion hyödyntäminen vaatii opettajia ei avustajia. Oppilailla on aina oikeus opetukseen, mutta opettajille pitää myös aina antaa mahdollisuus opettamiseen.

Sen yli 25 vuoden aikana, jonka opettajana olen ollut, tiedolliset ja taidolliset tasot oppilailla ovat merkittävästi laskeneet ja luokkien sisäiset erot vastaavasti kasvaneet. Matemaattiset taidot ovat heikentyneet luku ja kirjoitustaidon mukana niin paljon, että ihmetyttää kuinka oppilaat voivat mitenkään pärjätä jatko-opinnoissaan.

Allekirjoitan hyvin tuon väitteen arvioinnin epätasa-arvosta, sillä jos oikein aikuisten oikeasti puhutaan numeroista, niin lukemalla arvosanan 8 määritelmän OPH:n ohjeista voi päätellä miksi koulujen arvosanat eivät vastaa toisiaan. Miettikää itse, mikä arvosanan antaisitte luettuanne ne ohjeet. Haluaisin jonkun OPH:n virkamiehen kouluun näyttämään miten hän niitä ohjeita itse tulkitsee ja arvioi oppilasta.

Arvosanoista vielä sen verran, että nehän halutaan kokonaan poistettaviksi alakoulusta ja numeroarvostelu alkaisi vasta 8-luokan keväällä, jolloin ensimmäisen kerran kauniiden sanalitanioiden - olet oikein osaava yhtälöissä, mutta sanallisissa tehtävissä tunnut kohtaavan merkittäviä haasteita, joten näihin sinun tulee kiinnittää huomiota opiskelussasi, samoin geonetriaan - no onko tuo nyt sitten verrattavissa arvosanaan 6, 7 vai 8? Yhdeksännen luokan päättöarvosanalla kuitenkin haetaan jatko-opintoihin, joten aikaa korjausliikkeeseen jää vain vuosi.

Joskus sitä vain ihmettelee onko peruskoulun tarkoituksena syrjäyttää oppilaita, sillä näin pelkään käyvän, enkä pelkästään siksi, että uusi OPS toi kouluihin kaikille yhteisen käsityön. Nyt pistetetään pojat vaikka väkisin harjoittelemaan muutakin kuin puu- ja metallitöitä ja tytöt samoin väkisin opetetaan tekemään niitä puu- ja metallitöitä. Uudessa OPS:ssa on kauniisti ajateltu, että näin kannustetaan poikia hakeutumaan naisvaltaisille aloille ja tyttöjä puolestaan miesvaltaisille aloille. Ilmeisesti OPH ajattelee, että motivaatiolla ei ole mitään merkitystä koulussa oppimiselle ja tulevaisuudessa metallit- ja puutöitä ei enää uusien materiaalien tultua markkinoille tarvitse osata. Ihan hyvää tämä ei Meyerin telakalle kotimaisuusasteen kannalta lupaa eikä koulussa oppilaiden mielenkiinnon kannalta.

Mielenkiintoista onkin nyt seurata, kunka helppoa murrosikäiselle on kiinnostua pakkokäsityöstä, joka ei kertakaikkiaan kiinnosta vai pitääkö ratkaisua hakea huovutetusta mopon peitteestä ja alumiinista hitsatusta meikkirasiasta. Nuo molemmat ilman mitään erityisempää sukupuoliolettamaa. Tytöt ovat jo koko ajan olleet enemmän ja enemmän kiinnostuneita teknisestä työtä, mutta miksi ihmeessä tämä pitää sotkea pakottamalla nyt molemmat yhteseen käsityöhön?

Jos päättäjät oikeasti pitäisivät Suomen peruskoulua sellaisena kruununjalokivenä kuin siitä puhuvat, ei tekojen kuvittelisi olevan tehtyjen kaltaisia. Resurssien leikkaukset ovat toki vaikuttaneet kaikkeen, mutta henkilökohtaisesti suurin tietämättömyyden ja turhautumisen keskisormi osoittaa vahvasti OPH:n ja ministeriön suuntaan, jonka kiihtyvä hinku uudistumiseen tietämättä kuitenkaan mihin suuntaan uudistutaan rasittaa valtavasti. Velvoitteet kaiken mahdollisen turhan kirjaamiseen varmuuden välttämisen ehkäisemiseksi ja sen uudistaminen, sekä pyörän keksimisen yhä uudelleen on turhaa ja on vienyt valtavasti aikaa opetuksen kehittämiseltä ja itse opettamiselta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän htoyri kuva
Hannu Töyri

Ensin Ruotsissa ja nyt Suomessa. Mikä on yhteinen tekijä?

Käyttäjän HarriKALaukkanen kuva
Harri Laukkanen

Koulua ja koulunpitoa sabotoidaan. Keskisormesi näyttää oikeaan osoitteeseen (OPH ja OPM)

"keskisormi osoittaa vahvasti OPH:n ja ministeriön suuntaan, jonka kiihtyvä hinku uudistumiseen tietämättä kuitenkaan mihin suuntaan uudistutaan rasittaa valtavasti. Velvoitteet kaiken mahdollisen turhan kirjaamiseen varmuuden välttämisen ehkäisemiseksi ja sen uudistaminen, sekä pyörän keksimisen yhä uudelleen on turhaa ja on vienyt valtavasti aikaa opetuksen kehittämiseltä ja itse opettamiselta."

--> Näin se on, Jussi, kyllä.

Toimituksen poiminnat