Jussismia eli erilaista kyseenalaistamista erilaisiin asioihin

TVT koulussa - onni vai onnettomuus

Sähköisestä oppimisesta ollaan puhuttu jo pitkään. Opetuksen järjestäjät kannustavat käyttämään tietotekniikkaa ja sähköisiä oppikirjoja säästöjen toivossa ja varmasti myös näyttääkseen Suomen pysyvän tietotekniikan kärjessä.  

Hienoja tavotteita, mutta todellisuus on monessa paikassa jotain aivan muuta.

Ensimmäinen ongelma tulee siinä, että koulujen verkkoyhteydet eivät kestä äkillistä konemäärän kasvua. Tähän pitää investoida ja siihen pitäisi investoida ensin, muuten edessä on pelkkää tuskaa. Taloustilanten ollessa kehno, kaikilla kunnilla ei ole varaa investoida koneisiin ja verkkoihin. Silloin helposti investoidaan päätelaitteisiin ja verkon kuormitus tulee niin suureksi, että käyttäminen takkuaa, mutta verkon ajantasaistamiseen ei ollekaan varattu määrärahaa.  Verkon takkuaminen on nopeimmin takaisin perinteiseen"liitu ja lässytys" menetelmään ajava tekijä, joten se  on TVT-opetuksen  varsinainen pullonkaula. 

Toinen ongelma tulee siitä, millaisia oppimateriaaleja käytetään ja miten laitteita hallinoidaan. Onko oikein, että Mari-Petterin vanhemmilta vaaditaan allekirjoitettu todistus siitä, että laitteen rikkoontuessa korvausvelvollisuus on Mari-Petterin vanhemmilla, kun kyseessä on kuitenkin kunnan laite? Tämä ei luonnollisesti ole mikään ongelma toisella asteella, mutta peruskoulussa tämä luonnollisesti nostattaa tunteita. Onko sähköisen materiaalin käyttöoikeus kone- vai oppilaskohtainen, muodostaa merkittävän ongelman tulevaisuudessa, kun kustantajat lähtevät muokkamaan käyttöoikeussopimuksiaan paperisten oppikirjojen siirtyessä sähköisiksi.

Kolmas ongelma tulee opettajien tekemästä tai käyttämästä materiaalista eli tekijänoikeudesta ja etenkin Suomen käsittämättömän ongelmallisesta tekijänoikeuslaista, joka asettaa opettajat täysin mahdottomaan rakoon. Netistä löytyy erinomaisia täysin ilmaisia opetusohjelmia, mutta niiden käytäminen oppitunneilla on vähintäänkin kyseenalaista Suomen tekijänoikeuslain mukaan. Kuluttajaviraston viimeviikkoinen kannanotto tekijänoikeuslakiin olisi juuri se muutos, jota opettajat kaipaisivat, mutta sitä lienee täysin mahdoton saada lakiin. Niinpä opettaja ei voi kuvata Riku-Johannan musiikinharjoittelua ja näyttää sitä Mari-Petterille seuraavalla tunnilla, mikäli tallennuksessa on äänet ja musiikissa olisi kyllä hyvä olla äänet. Toisaalta samaan aikaan työnantaja katsoo Olli-Oili Opettajan tekemän materiaalin omakseen eikä suinkaan Olli-Oilin materiaalina. 

Neljäs ja pahin ogelma tulee ohjelmistojen yhteensovittamisesta ja latteista. Kun useimmilla oppilailla jo on älypuhelimet, niin tokihan ne nyt pitää saada mieluummin kiellettyjen listalle hinnalla millä hyvänsä kuin hyötykäyttöön oppitunnill. Ties mitä niillä laitteilla tunnilla katsellaan. Ihan kuin koulun koneilla ei päästäisi samoille sivuille? 

Miksi henkilökohtaisesti pidän laitteita ja ohjelmistojen yhteensovittamista pahimpana ongelmana, johtuu omakohtaisesta kokemuksesta tältä syksyltä. Luokan opettajakoneista tehtiin etähallittavia ja samalla niiden päivittäminen tuli ongelmaksi. Opetuksessa kun koneen pitäisi käynnistyä siedettävässä ajassa ja selainten lisäosien toimia tunnilla ilman, että niiden päivittämiseksi pitää toistuvasti soittaa IT-tukeen. Koulut myös alkavat ikävän vakioisesti elokuun puolivälissä, jolloin voisi olettaa koneiden jo olevan käyttökunnossa sen sijaan, että niiden päivittämistä uuteen järjestelmään aloitetaan juuri koulujen alkaessa. Jos resursseja on IT-puolella niukasti, niin suunnittelu pitää opetuspuolella ehdottomasti lähteä opetuksen lähtokohdista eikä IT-puolen helppouden näkökulmasta.

BYOD tuottaa aivan varmasti ongelma ja siinä ymmärrän, että annetaan "paras mahdolinen tuki", mutta mikäli opetuspuoli haluaa MS-tuoteperheen ulkopuolisen ratkaisun pedagogisista syistä, ei sitä voida jättää tuen ulkopuolelle. Sitten IT-tuki vaan palaa oppilaitoksen penkille, jotta voi antaa opetuspuolellekin täyttä tukea eikä vaan parasta mahdollista.

Muutenkin ihmettelen suuresti niitä ongelmia, joita loppukäyttäjät kunnissa ja työpaikoilla ZEN-maisen rauhalisesti kohtaavat, tietojärjestelmien päivitysten kohdalla. Niihin ongelmiin kuluu Suomessa varmasti tuhansia miestyövuosia, kun aikaisemmin täysin toimiva systeemi vaatii isomman päivityksen. Koneet päivitetään, laitehallinta organisoidaan uudelleen ja laitteita lakkaa toimimasta vain siksi, että automaattinen päivitystoiminto on päätetty tietoturvasyistä jättää pois tai päivitettyä ohjelmaa ei ole testattu tarpeeksi. 

Suomi on täynnä näitä surullisen kuuluisia esimerkkejä tietojärjestelmien uusimisesta. VR:n lipunmyynti, sähköinen resepti ja nyt viimeisenä terveyspuolen järjestelmäuudistus. Satojen miljoonien kustannuksissa ei ole edes huomioitu huonosti testatun ohjelman aiheuttamia työtuntien menetyksiä. Miten ihmeessä Virossa saatiin vastaava uudistus aikaan 10 M€:lla? 

Miksi ihmeessä käyttäjät kerta toisensa jälkeen sallivat tämän? Sallisitko itse sen, että ostamiesi kenkien toinen korko on sentin matalampi kuin toinen ja kaveri antaa ohjeeksi ottaa ensin kegän pois jalasta ja kävellä paljain jaloin, jotta varmiastutaan siitä, ettei jalassasi ole sitä sentin eroa. Ei auta, vaikka kuinka vakuuttelet puhelimen toiseen päähän vian olevan juurikin siinä korossa ja vaikka tiedät vian korjaantuvan vain vaihtamalla kengän, sitä ei tehdä kuin viimeisenä mahdollisuutena. 

Parempi siis ratkaista ongelmat toimivasti itse: 4 viikon sinnikkään opiskelun ja yrittämisen jälkeen päätin sanoa hyvästit ikuisesti takkuavalle ja käsittämättömän kankealle O365 paketille ja käyttää opiskelijoiden kanssa iPadin ilmaista Book Creator ohjelmaa ja tallentaa oppilaiden tuotokset DropBoxiin. Oli muuten perjantaina ensimmäinen tunti kuin kaikki toimi loistavasti. Intuitiivinen ohjelma mahdollisti sen, että oppilaat omaksuivat ohjelman nopeasti ja pystyivät käyttämään sitä ilman mitään ongelmia. Oppilaat eivät tuskastuneet järjestelmän hitauteen, koska tekstin tuottaminen kuvineen oli nopeaa. O365 on varmasti ihen kiva paketti niille, jotka ovat päättäneet elämässään ryhtyä byrokraattiseksi kulutaakaksi, mutta tulevaisuuden tarpeiden mukaiseen opettamiseen en sitä enää käytä.

Niille, jotka siitä pitävät - olkaa hyvä ja käyttäkää, mutta älkää turhaan mulle sitä tuputtako. Käytän toimivampaa ratkaisua.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Voiko iPadilla tuottaa sujuvasti tekstiä ilman ulkoista näppäimistöä?

Käyttäjän JussiTanhuanp kuva
Jussi Tanhuanpää

On enemmän tottumiskysymys. Toki virtuaalinäppäimistöllä kirjoittaminen on hitaampaa, mutta muuta ongelmaa siinä ei ole, elli sitten halua laskea kasvanutta kirjoitusvirheiden määrää sellaiseksi. Kirjoitusvirheetkin kyllä aikaa myöten vähenevät.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Eivät vähene. Englanninkielinen toimii paremmin.

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

Hyvää pohdintaa ja käytännön työssä testattuja havaintoja.

Meillä on Kaarinassa käynnissä hanke, jossa 7.-9. luokkalaisille hankittiin tabletit. Saanemme kuluvan lukuvuoden aikana kuulla tilannekatsauksia projektin etenemisestä, sen hyvistä ja huonoista puolista.

Tekijänoikeuslain ongelmat olivat minulle tyystin uutta tietoa tässä yhteydessä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Käytännössä tabletilla ei pysty kirjoittamaan ylioppilasainetta.

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170549-edell...

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Digabi -projekti tähtännee kaikille standardoidun yo-tutkinnon suoritusjärjestelmään.

Käytännössä tietokone käynnistetään muistitikulta Digabi-käyttöjärjestelmään. Joka on sopivaksi viritelty Linux-jakelu.

Ainakin minun koneessa tuo käynnistyi moitteetta. Mutta ihmetystä herättävät mukana seuraavat ohjelmistot, erikoisohjelmat matematiikan tehtäviin ja ilmeisesti erikseen kemian rakenteiden piirtoon haluttaneen tuohon mukaan.
Aika montaa erikoisohjelmaa halutaan yo-kokeiden suorittajien hallitsevan, onkohan tuo oikein järkevääkään?

No onneksi mukana tulevat normaalit toimisto-ohjelmistotkin, Libre-office -nimisinä.

muoks;
tässä listaa käyttöön halutuista ohjelmistoista:
"Päätelaitteelle on hyväksytty seuraavat ohjelmistot:

LibreOffice (tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, esitysgrafiikka, vektorigrafiikka)
GIMP (kuvankäsittely)
Pinta (kuvankäsittely)
InkScape (vektorigrafiikka)
Dia (vektorigrafiikka)
wxMaxima (symbolinen laskenta)
Texas Instruments TI-Nspire CAS (symbolinen laskenta) kaikille kokelaille
Casio ClassPad Manager (symbolinen laskenta) kaikille kokelaille
Geogebra (mm. kuvaajat)
LoggerPro (kuvaajat) kaikille kokelaille"

Käyttäjän JussiTanhuanp kuva
Jussi Tanhuanpää

Matematiikka, fysiikka ja kemia tulevat olemaan kaikkein suurin haaste sähköiselle ylioppilaskokeelle, koska ohjelmia pitää myös pystyä harjoittelemaan käytännössä riittävän paljon, jotta aika kokeessa sitten riittää.

Fysiikka ja kemia tulevat onneksi sähköisiksi vasta 2018 ja matematiikka 2019, jotta ohjelmistojen ongelmat saadaan ratkaistuksi. Kaikki kolme ainetta vaativat mallikuvien piirtämistä tehtävän ratkaisemiseksi ja se tuottaa todella paljon onglemia näppäimistöllä - ainakin toistaiseksi.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Oppimisen taso laskee romahdusmasesti kun aikaa kuluu epäolennaiseen.

Käyttäjän JussiTanhuanp kuva
Jussi Tanhuanpää Vastaus kommenttiin #8

Aluksi varmaan mahdollista, jopa todennäköistä. TVT:n käyttö vaatii myös opetusfilosofian tai pedagogiikan muuttumista. Fysiikassa ja kemiassa näen kuitenkin suurena mahdollisuutena sen, että oppilaat pystyvät dokumentoimaan opettajan tekemät demonstraatiot ja kaikki omat kokeensa äänen kanssa videolle tai sitten kuvina ja tekstinä suoraan omaan kansioonsa.

Myönnän kuitenkin edessä oelvan suuren haasteen siinä, kuinka estetään Matteus-efektin voimistuminen eli heikkojen ja huippujen välin kasvaminen. Hyvät oppilaat, jotka haluavat oppia uutta ja kokeilla, ovat tablettiopetuksessa selvästi paremmassa asemassa kuin ne heikommat, joiden mielenkiinto ei kestä pienintäkään häiriötekijää kuten huonoa verkkoyhteyttä.

Missään tapauksessa luonnontieteissä ei saa unohtaa kokeellisuden merkitystä ja havaittujen mittaustulosten riittävää matemaattista käsittelya, vaikka Kaarle Kurki-Suonio kaavataudista ansiokkaasti varoittaakin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #9

Dokumentointi on yksi hailee, jos ymmärrystä ei synny. Jos ymmärrystä ei ole, kokeet jäävät vain rituaaliksi.

Käyttäjän JussiTanhuanp kuva
Jussi Tanhuanpää Vastaus kommenttiin #10

Tarkoitatko, että ymmärrystä ei synny kokeellisuudesta? Mistä se sitten kokeellisessa luonnontieteessä syntyy? Koulussa kokeellisuuden tarkoituksena on sekä motivointi, että ymmärryksen laajentaminen havaintojen kautta. Pelkkä "kirjaviisaus" ja "laskeminen laskemisen takia" ei tuo yhtään sen enempää ymmärrystä.

Toimituksen poiminnat